Wednesday, February 20, 2008
Kuulumisia...
Aika menee vauhdilla... käytiin tässä välissä Parkanon näyttelyssä, kuulemassa Annukka Paloheimon mielipide meidän veljeksistä ja ensimmäiset lauseet oli... Topin kohdalla "sitä et ainakaan ole lihava..." Nemon kohdalla "sieltäpäs tulee atleettinen uros" joten se siitä, nuo lauseet kertoi jo kaiken!
No toivotaan että saadaan tämä EH-putki molempien kohdalta katkaistua, seuraava näyttely on Valkealassa reilu viikon päästä, tuomarina on Markku Santamäki, joten saa nähdä mitä mieltä hän on meidän veljeksistä.
Nemo ja Topi oli viikon hoitolassa Pirkkalassa Koiranvirassa, kun isäntäväki kävi lomailemassa Espanjan lämmössä! Ensimmäisen kerran oli noin pitkä ero kaveruksista ja kieltämättä vähän jännitti että miten ne pärjää (tai ehkä ennemminkin miten itse pärjää, kun ikävä yllättää...) mutta hienosti oli veljekset pärjännyt! Ruoka ei ollut alussa oikein maistunut, mikä ei ollut yllätys, mutta loppuakohti sekin oli ruvennut maistumaan!
Eilen kun haettiin Nemo ja Topi ja tultiin kotiin niin molemmat rupesi laulamaan (=huutamaan) heti kun käännyttiin omalle tutulle tielle eli nähtävästi oli kiva palata kotiin, kun yleensä tällaisia riemun kiljahduksia kuulee kun mennään tutulle lenkkipaikalle.
Nyt molemmat on pyörinyt koko ajan ympärillä ja vähän väliä hakenut lelua ja tullut viereen leikkimään...
Mutta nyt täytyy lähteä katsomaan jatkuuko tämä mielyttämisen halu etenkin Topin kohdalla, jonka olen tarkoituksella jättänyt vähemmälle huomiolle paluun jälkeen, koska vuorossa on tämän viikon agility treenit ja meidän ongelma on tällä hetkellä Topin vauhdin puute... eli ei se olekaan aina niin quick as wind, mutta toivotaan että tänään vauhtia riittää!!
No toivotaan että saadaan tämä EH-putki molempien kohdalta katkaistua, seuraava näyttely on Valkealassa reilu viikon päästä, tuomarina on Markku Santamäki, joten saa nähdä mitä mieltä hän on meidän veljeksistä.
Nemo ja Topi oli viikon hoitolassa Pirkkalassa Koiranvirassa, kun isäntäväki kävi lomailemassa Espanjan lämmössä! Ensimmäisen kerran oli noin pitkä ero kaveruksista ja kieltämättä vähän jännitti että miten ne pärjää (tai ehkä ennemminkin miten itse pärjää, kun ikävä yllättää...) mutta hienosti oli veljekset pärjännyt! Ruoka ei ollut alussa oikein maistunut, mikä ei ollut yllätys, mutta loppuakohti sekin oli ruvennut maistumaan!
Eilen kun haettiin Nemo ja Topi ja tultiin kotiin niin molemmat rupesi laulamaan (=huutamaan) heti kun käännyttiin omalle tutulle tielle eli nähtävästi oli kiva palata kotiin, kun yleensä tällaisia riemun kiljahduksia kuulee kun mennään tutulle lenkkipaikalle.
Nyt molemmat on pyörinyt koko ajan ympärillä ja vähän väliä hakenut lelua ja tullut viereen leikkimään...
Mutta nyt täytyy lähteä katsomaan jatkuuko tämä mielyttämisen halu etenkin Topin kohdalla, jonka olen tarkoituksella jättänyt vähemmälle huomiolle paluun jälkeen, koska vuorossa on tämän viikon agility treenit ja meidän ongelma on tällä hetkellä Topin vauhdin puute... eli ei se olekaan aina niin quick as wind, mutta toivotaan että tänään vauhtia riittää!!
# posted by Satu @ 9:28 AM 
